Ilmestynyt:
02 / 2016
Sivumäärä:
318
Koko:
145 x 210 mm
Kuvittanut:
Joel Melasniemi

Granta 6: Raha

Sisällys

Paul Auster, Rahakronikat

Marja Björk, Rajavyöhykelupa

Marc Bojanowski, Tämä on uutta

Molly Brodak, Rosvo

Timo Harakka, Vain velkaantunut voi olla vapaa

Tytti Heikkinen, Executive sviitti

Laura Honkasalo, Kassalaatikko

Ville Iivarinen, Rahan valhe

Hari Kunzru, Kopterit

Ben Marcus, George ja Elizabeth

Tommi Melender, Jumala joka ei kuollut

Pasi Pekkola, Shifu

Miroslav Penkov, Verirahat

Snigdha Poonam, Luottomies

Markku Rönkkö, Trente-six

 

Lue numeron pääkirjoitus:

 

Mistä puhumme kun puhumme rahasta?

Aina se on mielessä. Raha. Muistinko maksaa sähkölaskun? Otanko kalliin pienpanimo-oluen vai perusbissen? Luotolla vai pankilla?

Arjen valintojen lisäksi raha tunkee niin lööppeihin kuin sosiaalisen median keskusteluihin. Kun vuoden 2015 Finlandia-voittaja Laura Lindstedt käytti palkintopuheensa hallituspolitiikan suomimiseen, puheen arvostelijat laskeskelivat yhteen Lindstedtin saamia apurahoja ja syyttivät häntä ruokkivan käden puremisesta.

Puhutaanko rahasta jo liikaakin? Tätä mieltä tuntuu olevan professori Janne Saarikivi, joka kirjoittaa viime joulukuun Imagessa ilmestyneessä uudenvuodenpuheessaan näin: ”Ahneus on saanut meidät kadottamaan merkitykset kielestämme siinä määrin, että mistään asiasta ei enää osata puhua puhumatta koko ajan samalla rahasta.” Tutkimusjohtaja Heikki Pursiainen puolestaan julkaisi ajatuspaja Liberan blogissa vastineen (28.12.2015), jossa hän kritisoi Saarikiven näkemyksiä: ”Puhuminen siitä, mihin julkisia varoja käytetään ei ole puhetta rahasta. Se on puhetta siitä, mitkä ovat ne asiat, joita julkisen sektorin pitää tehdä ja mitä jättää tekemättä.”

Saarikivi ja Pursiainen ovat eri mieltä siitä, mikä on rahasta puhumista. Kumpikaan ei kuitenkaan määrittele, mitä he rahalla tarkkaan ottaen tarkoittavat. Puhetta rahasta riittää, mutta puhutaanko tarpeeksi siitä, mitä raha pohjimmiltaan on?

Rahasta kirjoitetaan yleensä joko akateemisessa tai poliittisessa viitekehyksessä. Vaikka aihe herättää voimakkaita tunteita, sävyä hallitsee kylmä ja kova rationaalisuus. Granta tarjoaa toisenlaista lähestymistapaa. Tämän numeron teksteissä ei ehkä anneta yleispätevää rahan määritelmää, mutta sitäkin enemmän tarjotaan samastuttavia tarinoita siitä, mitä raha merkitsee ja on merkinnyt ihmisille eri aikoina, eri paikoissa, eri tilanteissa.

Timo Harakka ammentaa omasta lapsuuskokemuksestaan kirjoittaessaan velkaantumisen pelosta, joka on jo parin vuosisadan ajan määrittänyt suomalaisten suhtautumista rahaan. Amerikkalainen Molly Brodak puolestaan muistelee isäänsä, joka oli uhkapeluri ja pankkirosvo. Tytti Heikkisen novellissa vasemmistopoliitikko luennoi rahasta luksushotellin sviitissä, ja Ville Iivarinen avaa esseessään sitä, miten ja missä raha todellisuudessa syntyy. Snigdha Poonamin reportaasissa selviää, miten köyhässä intialaiskylässä voi vaurastua, ja Pasi Pekkolan novellissa päästään kiinalaisen taksikuskin nahkoihin.

Kun rahaa koskeva keskustelu uhkaa kiehua yli, ajatuksia voi tuulettaa hyvällä kirjallisuudella.

Aleksi Pöyry