Ilmestynyt:
09 / 2016
Sivumäärä:
283
Koko:
145 x 210 mm
Kuvittanut:
Emmi Jormalainen

Granta 7: Koti

Sisällys

Fatima Bhutto, Ajatuksia pakolaiskriisistä

Alexandra Lucas Coelho, Mesopotamian pelastajat

Anthony Doerr, Toivo on höyhenpukuinen

Nura Farah, Muukalainen omassa kodissa

Vilja-Tuulia Huotarinen, Huonon omantunnon asioita

Pia Ingström, Koti mielessä

Rattawut Lapcharoensap, Kapteeni

Robert Macfarlane, Kävelyllä Länsirannalla

Philip Ó Ceallaigh, Bukarest, revitty kaupunki

Mathias Rosenlund, Hometta, lokaa ja pölyä

Kauko Röyhkä, Äidin kotona

Kamila Shamsie, Idoleista

Amber Sparks, Kerran olimme pyhiä

Pajtim Statovci, Podujevo

Antti Tuomainen, Ihmisten kaupunki

Saara Turunen, Kolme osoitetta

 

Lue numeron pääkirjoitus:

 

Metsämökki kaupungin keskellä

Viime talvena katselin YouTubesta takkatulivideoita: lähikuvaa tulipesästä, jossa isot halot palavat rätisten ja paukkuen hehkuvan hiilloksen päällä. Suosikkivideossani oli mukana myös sateen ropinaa ja tuulen ujellusta. Kun videon laittoi pyörimään kerrostaloasunnon tv-ruudulle, tuntui kuin olisi ollut syrjäisessä metsämökissä, jota tukevat hirsiseinät suojasivat rajuilmalta.

Takkatulivideon herättämä kokemus tuo mieleen filosofi Gaston Bachelardin klassikkoteoksen Tilan poetiikka (1958, suom. Tarja Roinila, 2003). Siinä Bachelard tutkii kaunokirjallisten tekstien kautta, miten yksityiset, kotoisat tilat syntyvät. Tärkeää on, mitä tapahtuu seinien ulkopuolella: tuulen ja sateen äänet saavat kodin tuntumaan suojaavalta pesältä, linnoitukselta luonnonvoimia ja muita uhkia vastaan. Ulkoinen vaara myös häivyttää kodin ja sen asukkaan välisiä rajoja. Bachelardin mukaan myrskyn raivo saa talon omaksumaan ”ihmisruumiin fyysisen ja henkisen energian. Se taivuttaa selkänsä kaarelle rankkasateen alla, se vyöttää kupeensa.” Koti on asukkaalle kuin kilpikonnan kilpi.

Bachelard määrittelee kodin työkaluksi kosmoksen kohtaamiseen. Ajatus on puhutteleva. Koti on paikka, josta astumme joka päivä ulos maailmaan ja johon voimme päivän päätteeksi aina palata. Voimme sulkea maailman hetkeksi kotioven taakse. Vaikkei sitä arjessaan ajattelisi, kodin olemassaolo luo turvallisuudentunnetta.

Mutta entä jos kotia ei ole? Kodittomuus on Bachelardin näkemyksiä vasten entistäkin kylmäävämpi ajatus. Mikäli koti on työkalu kosmoksen kohtaamiseen, koditon on perustavanlaatuisella tavalla suojaton, maailman armoilla.

Grantan kotia käsittelevän numeron mennessä painoon Euroopassa etsitään ratkaisuja vuonna 2015 alkaneeseen pakolaiskriisiin, jota vasten numero väistämättä asettuu. Kodin merkityksestä on tärkeää puhua, kun moni on kotia vailla.

Aleksi Pöyry